Muutto Brasiliaan tapahtui reilu kaksi vuotta sitten, 2021 lopulla, minulla on brasilialainen aviomies, jonka kanssa asuin aiemmin Suomessa. Hän asui kanssani noin 4 vuotta Suomessa, jonka jälkeen 2020 teimme päätöksen muuttaa Brasiliaan kahden siperiankissamme kera, kun isoäitini kuoli. Miehelläni on 15-vuotias poika, joka oli suurin syymme muuttoon. Lisäksi mieheni äiti (ja isä) on vielä elossa, kun minun taas ei, niin tuntui luontevalta antaa aikaa nyt heille (oikeastaan äidille, koska isä ei halua olla tekemisissä). Mieheni oli myös haastava sopeutua Suomeen täysin, saada työpaikka ja ystäviä. Hän hieman masentui ajan saatossa ja kaipasi Brasiliaan. Minä taas puolestani ajauduin miltein loppuun palamisen ja uupumuksen partaalle, joten oli pakko ottaa aikalisä. Ja niin se tapahtui – muutto B
elämänmuutos oli tehtävä itseni vuoksi
Olen nyt siis asunut Etelä-Brasiliassa reilu 2 vuotta, muutto Brasiliaan tapahtui marraskuun alussa vuonna 2021. Siihen aikaan on mahtunut 4 eri asuntoa, kasapäin haasteita, itkua ja naurua, turhautumista ja onnellisuutta, yksinäisyyttä ja rauhaa. Tämä aika on opettanut ja kasvattanut minua henkisesti valtavasti ja näin jälkeenpäin tarkastellessa olen siitä hyvin kiitollinen, vaikkei todellakaan aina siltä ole tuntunutkaan. Perheeseemme on tullut ihania eläimiä lisää ja niitä on myös nukkunut pois. Olemme joutuneet taistelemaan asuntoasioista lakimiesten kanssa, miestäni on purrut käärme ja viime vuoden lopulla jouduimme auto-onnettomuuteen. Kahteen vuoteen on mahtunut todella paljon asioita ja jaksamista on koeteltu – ja koetellaan välillä edelleen. Joka maassa on todellakin eri haasteet. 😀
Minä uskon kuitenkin siihen, että kaikella on tarkoitus ja opetus. Asiat myös tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, kun aika on kypsä. Meidän täytyi muuttaa tänne Brasiliaan, koska sillä oli syynsä. Olin tuolloin (2020 kun teimme päätöksen muuttaa 2021) hyvin uupunut ja henkisesti loppu. Edellisvuosien suuret muutokset – vanhempien kuolemat, yrittäjäksi alkaminen, ero, muutto, Ricardon (aviomieheni) tapaaminen ja hänen muutto Suomeen, hänen ADHD, sopeutumis- ja työhaasteet, minun työnteko kahden edestä, mummini kuolema ja lukuisat muut tapahtumat, sekä lopulta omaisuuden myyminen ja pakkaaminen Brasiliaan – olivat aikamoinen vuoristorata. Näin jälkeenpäin mietittynä sitä välillä itsekin miettii miten sitä selvisi ja jaksoi kaiken tuon läpi, mutta ihminen on ihmeellinen. Selviytyjä. Mitä muutakaan sitä olisi voinut tehdä? Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, luovuttaa tai jatkaa eteenpäin. Ja minä en kyllä helpolla luovuta. 🙂
muutto brasiliaan OLI kuoppainen ja KIVIKKOINEN
Muutto Brasiliaan oli aika raskas, kaikki esivalmistelut, muuttokuorma, lopusta tavarasta eroon pääseminen, kissojen todistukset ym. Kaikki vieläpä omien töiden ohella ilman minkäänlaista lomaa. Ensimmäinen vuosi Brasiliassa meni siis levätessä, palautuessa, ja tunnevyöryjä käsitellessä, mitkä olivat kehoon jääneet purkamatta. Koimme talojen kanssa valtavia haasteita, katot vuoti sisään, lentomuurahaisia syntyi huonekaluista, sähköjen kanssa oli haasteita ja vaikka mitä muuta! Oli vaikea yrittää LEVÄTÄ, kun koko ajan täytyi muuttaa tai asua kaaoksen keskellä. Saati yrittää integroitua uuteen maahan, kulttuuriin, elämään ja oppia portugalin kieltä.
Toinen vuosi oli hieman helpompi, mutta edelleen yllättäviä haasteita sateli niskaan. Välillä teki mieli luovuttaa, ja muuttaa jonnekin luostariin yksin. 😀 Kun tuli mitta täyteen KAIKKEA ja KAIKKIA. Hahah! 😀 Nyt naurattaa, kun ajattelen niitä kaikkia tunteita ja asioita. Mutta silti muutto Brasiliaan haasteista huolimatta toi kaivattua lepoa, rentoutta, hitautta ja tasapainoisempaa arkea mieheni kanssa. Mieheni perusti yrityksen ja pääsi vihdoin töihin kiinni, jolloin tulot eivät olleet enää vain minun käsissäni – saati asioiden hoitaminen ja autolla ajaminen.
palautuminen uupumuksesta ottaa aikaa
Vihdoin sain siis kaivattua aikaa itselleni ja se on tehnyt todella hyvää. Itse asiassa vasta nyt viimeisen puolen vuoden sisällä olen alkanut tuntemaan oloni taas enemmän ”omaksi itsekseni”, onnelliseksi, tasapainoiseksi ja rauhalliseksi. Joskus palautuminen vaatii aikaa, eikä siihen oikein muu auta, kuin lepo ja mielekkäiden asioiden tekeminen. Kehoni oli ollut Suomessa stressitilassa talouden ja kaiken muun kantamisesta harteillani. Ympärillä olevat jatkuvat ärsykkeet ja meteli myös kuormitti oloani. Brasilian vastapaino – yksin oleminen, luonto, hiljaisuus ja rauha – ovat tehneet hyvää, vaikka onkin ollut valtava ikävä veljien perheitä, ystäviä ja muita läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. 🙂 Välillä kun jotain haluaa, täytyy myös jostain luopua.
Mutta minun oli pakko muuttaa, jotta pelastin itseni suuremmalta uupumiselta. Tunnistin rajani ja tein suuren päätöksen – KOKEILLAAN!! Moni on kysynyt aiommeko jäädä tänne pysyvästi ja vastaus siihen on, että aika näyttää. Elämme hetkessä, tässä ja nyt, fiiliksen mukaan, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Elämä näyttäköön missä me asumme ja kuinka pitkään, olemme avoimia kaikelle – asua täällä, muuttaa takaisin Suomeen tai vaikka asua jossain muualla. En jaksa edes miettiä liikaa tulevaisuutta, koska silloin en elä tässä hetkessä.
tulevaisuuden suunnitelmia
Mieheni on nyt näin jälkeenpäin alkanut ikävöimään Suomeen ja etenkin perhettäni siellä. Hän puhuu usein siitä, kuinka tietyt asiat Suomessa olivat niin paljon paremmin: talojen ja rakennusten kunto, siistit ja ehjät tiet, hyvä elintaso, hyvä julkinen liikenne. Hän rakastaa Suomea ja ikävöi sinne kovasti, mutta jos muuttaisimme sinne takaisin, olisi hänen tällä kertaa opittava kieli, löydettävä ystäviä ja saatava hyvä työ, jotta viihtyisi siellä pidemmän päälle paremmin. Muuten se masennus hiipisi takaisin, jos elämään ei saa tarpeeksi sisältöä. Saman olen itse huomannut täällä Brasiliassa asuessa – se ottaa aikaa, että oppii kielen, saa ystäviä, pystyy hoitamaan asioita itsenäisesti ym. Mutta olemme luonteeltamme niin erilaisia – minä viihdyn hyvin yksin, mieheni taas ei.
Suomalaiset ja brasilialaiset ovat ihmisinä todella erilaisia ja kulttuurit ovat aika päinvastaisia, joten haasteita meillä kummallakin on ollut. Minun haaveeni olisi, että voisimme asua sekä Brasiliassa että Suomessa, niin paljon kummassakin maassa kuin haluaisimme. Se vaatii kuitenkin tällä hetkellä paljon rahaa, sillä lentoliput ovat olleet viime vuosina tuplasti kalliimpia, kuin esimerkiksi 4 vuotta sitten. Joten – aika näyttää. Olemme vapaita ihmisiä, vapaassa maailmassa, vapaita tekemään muutoksia silloin kun haluamme. Elämä mukautuu elämällä. Tarpeet ja fiilikset muuttuvat.
suomi vs brasilia – valtavat kulttuurierot
Minä rakastan täällä Brasiliassa iloisia ja avoimia ihmisiä, sitä miten tämä kansa ei turhaa häpeile elää, nauraa, laulaa ja tanssia! Olen huomannut, kuinka valtava häpeäkulttuuri Suomessa on, pitäisi osata aina käyttäytyä, olla siivosti, hiljaa ja huomaamaton. Täällä ihmiset nauravat ja hassuttelevat, kantavat itsensä ylpeästi ja ovat todella auttavaisia. Ja onhan tämä luonto upea, sen eläinten, hyönteisten ja kasvien kirjo, siinä riittää ihmeteltävää ja tutkittavaa. Vaikka kyllä minä Suomen luontoa ja eläimiäkin rakastan ja ikävöin, nämä kaksi maata täydentävät toisiaan kivasti. On paljon mistä saa nauttia molemmissa maissa.
Olen myös huomannut, kuinka täällä ihmiset eivät stressaa samalla tavalla, kuin esim. Suomessa. Uskon, että kun ihmisillä on ”oikeita ongelmia”, esim. kuinka saada edes jotain ruokaa pöytään, maksaa laskut, pysyä lämpimänä talvella, ehjässä kodissa – ei silloin jaksa stressaa pikku asioiden takia. Suomessa etenkin pääkaupunkiseudulla ihmisten stressin aiheet ovat vähän toiset: kuinka saada lisää uutta tavaraa, vielä hienompi auto, vielä suurempi koti, vielä korkea-arvoisempi työ, enemmän some seuraajia tms. Mitkä eivät oikeastaan ole ”oikeita ongelmia” vaan tavallaan aika turhia asioita luoda itselleen huonoa oloa ja terveyttä vaarantavaa stressiä. Kuolema, onnettomuudet ja kurjuus on täällä läsnä ihan eri tavalla, kun maa on suuri, ihmisiä niin paljon enemmän ja elämä toisenlaista.
maiden hyvät ja huonot puolet
Moni paikallinen täällä ihmettelee miksi me muutimme hyvinvointivaltiosta tänne ”kaaoksen keskelle”, koska he eivät taas ole nähneet sitä puolta, minkä me olemme. ”Tee enemmän, suorita tehokkaammin, ihmisten ja tahojen kylmyyttä, kunnioituksen puutetta, kiire, kiire, kiire, mikään ei riitä” -puolta. Ihmisten turhaa vihaa toisiaan kohtaan, ankeutta, töykeyttä ja ilon puutetta. Se paine on todella rasittava, mikä on amerikkalaisesta kulttuurista rantautunut Suomeen. Täällä paikalliset näkevät vain kauniit talot ja autot, hyvän palkkatason, mutta eivät tiedä koko totuutta. Elämässä pitäisi olla muutakin, kuin vain työ ja tienaaminen. Tilaa itse elämälle, ystäville ja yhteisölle hymyssä suin. Suomi on ihana maa ja siellä on paljon hyvää, on vain surullista miten yhteiskunta ajaa ihmisiä uupumisen ja sairauksien partaalle. Eikä sille tule loppua, jos emme itse vedä itsellemme rajoja. Toivon, että yhteiskunnan suunta alkaa muuttua enemmän itse elämää arvostavammaksi.
Jokaisessa maassa on aina vahvuudet ja heikkoudet, hyvät ja huonot puolet. Siksi matkailu avartaa valtavasti. Meidän elämä hakee paikkaansa, tunnustellaan, katsellaan, koetaan ja eletään. 🙂 Sitä vartenhan elämä on – elettäväksi tehty! Nautin Suomessa käydessäni aina täysillä KAIKESTA siellä, erilaisista ravintoloista (rakastan esim. Thai- ja Intialaista ruokaa), perheeni kanssa vietetystä ajasta, ystävien ja sukulaisten seurasta, SAUNOMISESTA, mökin rauhasta ja järvimaisemasta, julkisen liikenteen helppoudesta ja rakkaista ihmisistä siellä. 🙂 Nautin myös olostani täällä, omasta seurastani hiljaisuudessa, kiireettömästä arjesta, uusista seikkailuista, brasilialaisista ystävistä ja sukulaisista, joista ja vesiputouksista, ihmisten kohtaamisista ja heidän ilosta ja kepeydestä, tuoreista yrteistä, hedelmistä ja vihanneksista.. Niin kuin sanoin, kaikissa paikoissa on hyvää ja haasteita.
uuden luomista ja elämän rakentamista
Muutto Brasiliaan vähensi stressitasojani huomattavasti. Nyt minulla on tilaa levätä ja luoda, rakentaa uusia työjuttuja, inspiroitua asioista, oppia uusia juttuja – palautua kaikin puolin. Tulevaisuus näyttää mihin se meitä kuljettaa, olemme avoimia kaikelle. Meillä on molemmilla mieheni kanssa omia unelmia ja yhteisiä unelmia, ja kokeillaan mitkä niistä ottaa tuulta purjeisiin täällä. Brasiliassa on mahdollisuuksia vaikka mihin! Sen kuitenkin tiedän, että tuskin koskaan hyppään enää sellaiseen oravanpyörään mukaan, jossa joskus olin. Kiireetön ja hitaampi elämä on tullut jäädäkseen, asuimmepa sitten missä vain. Oma hyvinvointi menee kaiken edelle. Elämä on liian ainutlaatuinen ja arvokas suorittamiselle ja stressille. 🙂
Kiitos hurjasti, jos jaksoit lukea näinkin pitkän tekstin loppuun asti, jos sinulla herää kysymyksiä ja uteliaisuutta Brasiliaa tai muuta asiaa kohtaa, kirjoita ihmeessä kommentti, niin vastailen!
Voit seurailla Brasilian elämääni ja muita touhujani enemmän Instagramin puolella.
Ja ota myös Spotify podcastini ”Tällä ja tuolla puolen” seurantaan.
Ihanaa ja omannäköistä elämää juuri sinulle! 🙂
Terkuin, Anni