Aamurutiini Etelä-Brasilian kodissamme, pienessä ”maalaiskylässä” Siderópoliksessa, sisältää paljon rauhaa ja luontoa. Pieni mökkimme on luonnon helmassa, kaukana kaupungin hulinasta, osana muutaman talon ”kommuunia”. Alue on ihanan seesteinen, hiljainen ja luonnonläheinen. Herään vaihtelevasti yleensä klo 5.00 – 9.00 välillä, joskus laitan herätyskellon ja toisinaan taas herään silloin, kun kehoni haluaa. Kesäisin herään usein jo 5 jälkeen, kun aurinko nousee aikaisemmin, mutta maailma on ihanan hiljainen. Aamuissa on ripaus taikaa. 🙂
brasilian luonto herättää lempeästi äänillään
Havahdun sirkkojen sirinään ja valtavaan lintujen orkesteriin, kello on siis vasta 4-5 välillä, päätän vielä nukkua hetken ja käännän kylkeä.. Herään kukon kieuntaan, palaan hissukseen tähän maailmaan unen rajamailta.. Kissani Zeus tulee maukuen kehräämään päälleni ja toinen kissani Orion hyökkäilee kynsillä patjaamme (tämä on hänen ärsyttävä tapa, hän tietää, että saa huomioni heti, koska se ei ole ”sallittua”). ”Okeeei, noustaan noustaan” sanon, ja pusuttelen koiranpentuamme, joka vielä nukkuu jalkopäässä.
Mieheni on jo noussut aiemmin, niin kuin useimpina aamuina, jos en herää 5-6 aikaan. Hän on myös aamuihminen, mutta pärjää vähemmillä yöunilla, kuin minä. Joskus kahvi on keitetty valmiiksi ja eläimet ruokittu, mutta yleensä ei. 😀 Mieheni siirtyy usein herätessään heti ”omaan huoneeseensa” aloittelemaan aamua ja töitään. Tästä alkaa minun perinteinen aamurutiini.
Ensin on eläinten aamurutiini, moikkaan vielä kaikkia heitä rapsutusten ja pusujen kera, kahta kissaamme ja uutta koiranpentuamme, sekä toivotan hyvät huomenet myös kilpikonnallemme Konnalle, joka kurkkii akvaariosta. Juon vettä ja vien koiranpennun äkkiä ulos pikapissalle, ettei vahinko ehdi sattua sisälle. Sitten annan Konnalle ruokaa ja samalla rauhoittelen valkoista Orion kissaani, joka malttamattomana maukuu jo ruokaa. Ihan kun ei olisi ikinä ennen ruokaa saanut. Hän on perso ruoalle ja pohjaton kuilu.
Yleensä tässä vaiheessa havahtuu myös pihallemme muuttanut mysteerinen Sirius kissa, joka kuulee ääneni ja alkaa myös maukumaan kovaan ääneen. Ruokaa hänkin tahtoo. Meillä palvelu pelaa – eläimet ennen ihmisiä. 🙂
eläinten ruokinta ja kahvin keitto
Laitan ruoan kissoilleni Zeukselle ja Orionille, ja koiranpentu Mizukille. Sirius huutaa ulkona niin että naapuritkin kuulee, vastaan hänelle, että ”Odota, koita nyt vielä malttaa hetki”. Laitan kahvin valumaan. Avaan ikkunat, jotta aamun ensimmäiset valonsäteet ja raikas ilma saapuu sisään. Jo useamman kuukauden ajan, aamurutiini on sisältänyt yhden extra askeleen. Otan kupillisen kissojen kuivaruokaa, avaan oven ja menen terassille ruokkimaan Siriuksen ja antamaan hänelle aamurapsutukset sekä toivottamaan hyvät huomenet. Hän on niin suloinen ja ystävällinen, mutta vieläkin hieman pelokas. Mistä lie meille ajautunut, mutta ihana ja tervetullut meille on.
Ilmassa tuoksuu trooppinen kosteus, sekä makea ja huumaava kukkien tuoksu. Hymyilen vienosti. 🙂
aamurutiinin hiljainen oma hetki
Menen sisälle, teen itselleni aamun erikois rasvakahvini, se on niin hyvää, että saa minut onnelliseksi joka aamu. Se on ollut yksi aamurutiini jo usean vuoden ajan. Ne elämän pienet ilot ja nautinnot. Nappaan hyllystä kirjan, otan Mizukin kainaloon ja menemme ulos. Laitan kirjan ja kahvin valmiiksi terassilla roikkuvan keinuni viereen ja juoksentelen Mizukin kanssa hetken pihallamme. Hän maistelee nurmikolla kasvavia pieniä kukkia ja mietin miltähän ne mahtaa maistua? Sitten tulee vaihto. Mizuki menee sisälle ja kissat pääsevät ulos, kisut eivät ole vapaana vaan narunpäässä, jotteivat karkaa. Pentua on haastava pitää ulkona samaan aikaan, koska hän vain hyökkäilisi kissojen kimppuun, eikä kukaan saisi olla rauhassa.
Nyt on minun aika istahtaa keinuun, nauttia kahvista ja kirjasta. Aamun hiljaisuudesta ja sen erityisestä energiasta. Välillä lasken kirjani alas ja pysähdyn ihailemaan ympäristöä; kuuntelen lintujen laulua, katselen heidän upeita pyrähdyksiä ilmassa, ihailen kolibrien auringossa kiiltäviä sulkien sävyjä, puiden ja pensaiden muotoja, kukkien loistoa ja ötököiden touhuja. Välillä rapsuttelen Siriusta, joka heittäytyy selälleen jalkojeni juureen ja juttelen hänelle kauniita sanoja.
Nautin näistä rauhallisista kiireettömistä aamuista. Olen niin iloinen, että olen saanut luotua sellaisen työn itselleni, joka mahdollistaa joustavan työnteon. Näin voin kuunnella paremmin kehoani ja kiertoani ja hyödyntää otolliset työajat itselleni päivittäin. Silloin teen työni tehokkaasti ja hyödynnän energisimmän aikani parhaiten. Tykkään pitkistä aamuista, jolloin työntekoni painottuu päivään ja iltapäivään.
Aamurutiini sisältää vaihtelevasti myös näitä:
- Uinti viileässä ja virtaavassa joessamme talon takana tai lähellä olevassa vesiputouksessa.
- Kirjoittaminen (päiväkirjaan aamun fiiliksiä, opiskelua, viikon suunnittelua tms.).
- Liikkuminen (kävely ulkona, pyörälenkki, jooga/venyttely/pilates/tanssi kotona).
- Kauneustuokio (kasvojen hoito, meikkaus) tuo minulle hyvää fiilistä ja päivä kotona lähtee käyntiin eri tavalla.
- Meditaatio (ohjattu, musiikkia tai täysi hiljaisuus) sisällä tai ulkona.
- Aamupalan tekeminen, syön yleensä vasta 10-12 välillä.
- Joskus aloitan myös töiden teon heti aamulla, jos on sellainen fiilis tai kiireellinen asia/palaveri. Muutoin yleensä vasta kaiken tämän jälkeen.
Jokainen aamuni on hieman erilainen, en tykkää enää kiveen kirjoitetuista rutiineista, mitä minulla oli joskus aikoinaan. Nykyisin menen enemmän fiiliksen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Joskus saatan jopa skippaa kaiken muun ja katsoa jakson jotain sarjaa sohvalla – sekin tuntuu ihanan vapauttavalta! 🙂
Rakastan aamuja. Ne on itselle päivän ihaninta ja parasta aikaa, jotenkin se energia puhuttelee minua. Tykkään sisällyttää aamuihin kirjoittamista, kehon liikuttelua ja hiljentymistä. Jos minä saisin päättää, ihanteellinen aamu olisi sellainen, jossa saisin herätä yksin – eli mies olisi lähtenyt töihin fyysiseen työhuoneeseen (eikä olisi kodin sisällä työhuoneessa) ja saisin olla aamun HLJAISUUDESSA, omissa energioissani. 😀 Mieheni on ADHD tapaus ja pitää aika paljon meteliä, joka etenkin aamuisin ja iltaisin kuormittaa tällaista rauhaa rakastavaa. Usein aamujoogaa tms. tehdessä laitan kuulokkeet korviin, jotta saan vetäytyä hetkeksi itseeni ilman eläinten tai mieheni ääniä.
r.i.p sirius
Kirjoitin tämän tekstin useamman viikon ennen julkaisua, joten ilmoitan tässä lopussa, että terassillamme miltein 9 kuukautta asunut Sirius kissa on varmaankin valitettavasti menehtynyt. Hän sairastui pahasti kissojen leukemiavirukseen, keräsimme hänen sairaalakuluihin ja hoitoon rahaa ja saimme hänelle hoitoa ja apua (kiitos kaikille auttajille <3).
Muutaman sairaalayön jälkeen, kun Sirius pääsi takaisin ”kotiin”, hän kuitenkin lopetti taas syömisen. Hänen kuntonsa romahti, kylkiin ilmestyi suuret patit ja kaikesta meidän päivittäisestä hoidosta ja lääkityksestä huolimatta, hän joulua edeltävänä perjantai-iltana lähti pihaltamme, eikä normaaliin tapaan palannutkaan nukkumaan laatikkoonsa. Siitä asti hän on ollut poissa, uskon, että meni rauhalliseen paikkaan kuolemaan, niinkuin eläimet tekevät. Siriuksen muistolle, kissalle, joka kosketti syvälle sydämeen. <3
Kiitos kun luit tämän ja ihanaa uutta vuotta 2024 juuri sinulle! 🙂 Vastaan mielelläni kysymyksiin kommenteissa. Seuraa touhujani myös Instagramissa @thekeysoflovingliving
Kiitollisin terveisin, Anni